Tänään vietetään Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Suomessa on ponnisteltu pitkään sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamiseksi ja työ edelleen jatkuu.
Euroopassa eletään nyt sota-aikaa. Uutiset Ukrainan sodasta täyttävät mielet. Sota ei kuitenkaan vähennä tarvetta ponnistella tasa-arvon eteen. Kansainvälisesti tunnettu suomalainen naisjuristi Helvi Sipilä on todennut vuonna 1995, että ”Kaikkien ihmisten, niin miesten kuin naisten, on syytä kysyä itseltään, mitä voi tehdä auttaakseen naisia, joilla on suurin vastuu maailman lapsista ja sitä kautta maailman tulevaisuudesta.” Helvi Sipilä pääsi YK:ssa toimiessaan näkemään läheltä pakolaisten tilanteen ja hän oli mukana perustamassa Suomen pakolaisapua. Naisten auttaminen ja naisten aseman vahvistaminen auttaa koko kansakuntaa. Sodan jälkeen edessä on jälleenrakentamisen aika ja silloin jokaista tarvitaan.
Minna Canth jäi nuorena leskeksi, seitsemän lapsen yksinhuoltajaksi. Vanhemmiltaan perimänsä puuvillapuodin pitäjänä hän menestyi ja pystyi harjoittamaan ammattia, elättämään perheensä, huolehtimaan lapsistaan ja omistamaan aikaa vielä luovalle työlle ja tärkeinä pitämiensä tasa-arvoasioiden ajamiselle. Minna Canth oli varsin moderni nainen. Omana aikanaan hän joutui sietämään kritiikkiä ja ihmettelyä elämänvalinnoistaan. Nytkään ei ole itsestään selvää, että yksinhuoltajana voisi osallistua työelämään ja omistaa aikaa tärkeinä pitämilleen asioille. Meillä ei ole kuitenkaan varaa menettää yhdenkään naisen panosta. Etenkin sodan raunioista selviämisessä jokainen käsipari ja toiveikas mieli on tarpeen.
Toivon, että pystymme tukemaan sekä Suomessa että muualla vastuutaan kantavia naisia saavuttamaan täyden potentiaalinsa ja osallistumaan paremman elämän ja yhteiskunnan rakentamiseen kaikilla voimavaroillaan. Näin Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä voimmekin kysyä itseltämme, mitä Minna tekisi?
Alkuperäinen kuva: Museovirasto, Historian kuvakokoelma, valmistusaika 1885-1895.